Omana itsenäsi osaksi seurakuntamme vapaaehtoistoimintaa 

Seurakuntasi vapaaehtoisena olet osa yhteisöämme omilla tiedoillasi ja taidoillasi. Vapaaehtoisena tutustut uusiin ihmisiin, koet yhteistä iloa ja toteutat lähimmäisenrakkautta.

Yhdistyneet kansakunnat on nostanut vapaaehtoistyön avainasemaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Vapaaehtoisena olet siis mukana edistämässä terveyttä, hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. Osana suurempaa kokonaisuutta olet mukana myös rakentamassa parempaa maailmaa.

Seurakunnan vapaaehtoistoiminnasta hyvinvointia 

Vapaaehtoistoiminta on tutkitusti vaikuttavaa. Seurakunnan vapaaehtoiset kokevat mm. seuraavia hyvinvointiaan tukevia ja lisääviä vaikutuksia omassa toiminnassaan: osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemukset, sosiaalisten kontaktit, itsemääräämisoikeus (kulloinkin itselle tärkeä ja sopiva tehtävä), myötätunnon vahvistuminen ja merkityksellisyyden kokemukset. Lisää hyvinvointivaikutuksista voit lukea linkistä löytyvästä opinnäytetyöstä:

Kulmala_Katri.pdf (theseus.fi) Linkistä löytyy myös Huittisten seurakunnan vapaaehtoistoiminnan opas. 

Seurakunnassa mahdollisuuksia on monia 

Vapaaehtoisena toimit eri-ikäisten ihmisten kanssa erilaisissa tehtävissä, aina oman mielenkiintosi ja omien mahdollisuuksiesi mukaan esim. tapahtumissa, keittiötehtävissä, ryhmänohjaajana, messuavustajana, nuortenilloissa tai vaikkapa ikääntyvän yksinäisen ystävänä. Vapaaehtoistehtäviä on yksittäisistä keikoista aina säännöllisiin, toistuviin tehtäviin. Kuulemme mielellämme myös sinun ideoistasi, joten ota rohkeasti yhteyttä!

Tule sinäkin mukaan seurakuntasi vapaaehtoistoimintaan

Huomioimme vapaaehtoisten oman osaamisen, kokemuksen ja mielenkiinnon lisäksi omat mahdollisuutesi ja elämäntilanteesi. Vapaaehtoisena voit oppia uusia asioita, joista voi olla hyötyä myöhemmin elämässäsi. Tullessasi mukaan toimintaamme, perehdytämme sinut tehtävääsi.

Olet sydämellisesti tervetullut tutustumaan toimintaamme!

”Näytä missä apuamme, lahjojamme tarvitaan. Opeta oi Herra meitä omastamme jakamaan” (Löytty, Jaakko 1992: virsi 954)