Vanhoja esineitä

Katoliselta ajalta on jäljellä seinällä oleva Ristiinnaulitun kuva eli krusifiksi, joka on nähtävästi 1490-luvulta, siis kirkon rakentamisen ajoilta. Krusifiksi oli alunperin ns. triumfikrusifiksi eli se riippui katosta lähellä alttaria. Mäntypuusta veistetty kastemalja on 1640-luvulta, puu on kaadettu vuonna 1644, ja todennäköisesti malja on veistetty samana vuonna. Se on siis juuri siltä ajalta, jolloin kastemalja määrättiin siirrettäväksi ovensuusta kuoriin. Kansallismuseossa on vielä kaksi Huittisten kirkkoon kuulunutta esinettä, niinikään 1490-luvulla tehty alttarinreunavaate eli antependium, jonka teki huittislaissyntyinen Naantalin luostarin nunna Birgitta Anundintytär sekä Huittisten kirkon keskiaikaiseen messukasukkaan kuulunut risti.

Kirkon vanhin esine on kuitenkin sakariston oven yläpuolelle ripustettu miekka, joka löytyi itäsakarassa olleen parven ja seinän välistä kirkossa vuonna 1959 tehdyn korjauksen yhteydessä. Miekka on tehty vuoden 1100 paikkeilla, ja joidenkin tietojen mukaan se on löytynyt Sammun kylän Takkulan talon tontilta. Kuinka se on joutunut kirkkoon, on selvittämättä.     

Saarnatuoli on n. 1660-luvulta. 1800-luvulla se jo ennätettiin viedä varastoon ja tehdä uusi tilalle, mutta vuoden 1959 korjauksen yhteydessä vanha saarnatuoli kunnostettiin ja palautettiin entiselle paikalleen. Sen koristelussa on käytetty mm. kaksipäistä kotkaa, joka on saarnatuolin koristeaiheena varsin harvinainen. Kotka-aihe on selitetty saadun belgialaisessa Dinantin kaupungissa valmistetuista kynttiläkruunuista, joita on tuotu Suomeenkin. Saarnatuolin katos jouduttiin tällöin tekemään kokonaan uudesta vanhan mallin mukaan, koska vanha oli joutunut hukkaan. Katoksen alapinnassa on kuvattuna aurinko lähettämässä säteitään kaikkiin suuntiin, ja sen keskellä riippuu kyyhkynen, Pyhän Hengen symboli. Saarnastuolissa on vuonna 1724 hankittu tiimalasi. Siinä on neljä putkea, jotka näyttävät, milloin on kulunut 1/4, 1/2, 3/4 ja 1 tunti, jotta pappi osasi sovittaa saarnansa pituuden niiden mukaan.